Raahelaisilla tarinoilla kohti Italiaa

Yhteistyössä tokaluokkalaisten ja kutosluokkalaisten kanssa koululla on viime viikkoina kuvitettu ja käännetty raahelaisia tarinoita englanniksi. Marja- ja Mira-opet ovat tutustuneet Raahen historiallisiin tarinoihin ja kuvittaneet tarinoita tokaluokkalaisten kanssa. Kirsi-Marja -ope on kääntänyt tarinoita englanniksi yhteistyössä kuudesluokkalaisten kanssa. 

Tässä on tarina Lapaluodon kauniista Gunillasta:

Lapaluodon kaunis Gunilla

Beautifull Gunilla of Lapaluoto

In Raahe, there is a place called Lapaluoto.In  1800,  a seacaptain lived there in a house with his beautiful daughter. Her name was Gunilla. Gunilla’s mother had died.

Gunilla fell in love with a handsome fisherman.Gunilla wanted to marry him.Her dad didn’t accept that.Gunilla`s dad forced him to leave.Gunilla had to stay in Raahe.

One day nobody knew where Gunilla was. Gunilla had disappeared. Anyone didn´t know where,how and why. Her body was never found. Did Gunilla jump down from the balcony? Did she drown herself?. Did her father shoot her? A bullet hole was found in the wall of the villa. These issues have been open over a hundred years without an answer.

Gunilla became a ghost. She threw things at night,she also made scary noises.Her dad was desperate and he invited Gunilla’s lover, the fisherman, to visit Raahe.Her  dad thought that she would calm down if she sees him one more time. The man accepted the invitation and came to visit Lapaluoto.

Gunilla came at midnight as her dad had hoped. The old fisherman got up from his chair and walked slowly towards Gunilla. When the lovers meet each others again, the man dropped dead on the floor.

What happened in that tragical night didn’t calm Gunilla down, even though she got her man back. Would there be even more horrible things to come? People didn’t even dare to think that.

Some people think that they have seen Gunilla. You can see a lady wearing a long dress moving on the waves.

One summer evening a man from Lapaluoto walked across the yard and noticed, that in front of the door, there was a woman. Suddenly the woman disappeared. For a little while the woman stood inside the house by the window and she was wearing a black dress. Anybody lives in the house anymore...

The local tourist guides were having a meeting in the house of Gunilla. The evening went fine drinking coffee, and discussing. At midnight, the guides heard weird knocking from upstairs. The lights started blinking: They went off and then back on, bright as ever. The guides decided to turn the lights off and light candles. They continued the meeting with caution, everyone was holding on to the chairs they were sitting on because they had heard that Gunilla might easily pull the chair from underneath the person sitting on it.

Animals are told to be scared of Gunilla, too. Once an   army`s dog trainer was spending a night in Gunilla’s house with his dog. At midnight the dog had started to  growl. It had run upstairs and the dog just sat there in silence. The dog had been shaking, but there was nothing that could have made him calm down.

Scared people have run away from Gunila. A boss of a garden company tried to stay over night in the house of Gunilla. One night a beautiful woman come to her room.Then woman come across the room and went through closed door... the boss called a taxi and hurried to hotel for a night.

Text: 6th grades

Pictures: 2nd grades

Puolan reissu sarjakuvan keinoin

Reissu lyhykäisyydessään ja ytimekkäästi ilmaistuna sarjakuvan keinoin. Kuvat kertokoot nyt enemmän, kuin sanat ;o)

Ainakaan kukaan ei voi väittää, että olisi ihan liikaa luettavaa? 

Ilmeistä lienee kuitenkin näkee, että hyvä reissu oli.

Kommentteja ja kokemuksia Puolan tapaamisesta

Voyage of Sea Discovery - ryhmä ja itse ex-presidentti ja Nobel-palkittu Lech Walesa Puolan Solidaarisuuskeskuksessa.

Meillä oli aivan uskomaton viikko Puolassa. Tutustuimme Slupskiin ja Pohjois-Puolaan mukavassa kansainvälisessä seurueessa. Puolan opettajat Marta ja Michael olivat rakentaneet työryhmänsä kanssa mielenkiintoisen viikon eri maista tulleille matkailijoille ja vastaanotto oli todella vieraanvarainen.

Puolassa oli jo kevättä ilmassa, krookukset kukkivat ja välillä lämpöä oli jopa noin 15 astetta. Viimeisenä aamuna lunta oli kuitenkin satanut hieman maahan. Sellaista Suomen ilmastoa huhti-toukokuussa...

Tässä matkailijoiden kommentteja:

TOPI:
- Oli mukava perhe
- Tosi kivoja uusia kavereita
- hauskuus ei jääny matkasta
- paljo kaikkee erilaista puuhaa
- hieno hotelli
(Matkalla puolalaisessa junassa Topi kirjoitti vihkoon: On ollut mukavaa ja paljon tekemistä. Koirakin on samanlainen kuin oma koira :))


JUUSO:
- Ilmat oli hyvät
- Maisemat oli hyvät
- Puola oli halpa maa
- Hiekkaranta oli hieno
- Tykkäsin Upsidetown-talosta
(Matkalla Puolalaisessa junassa Juuso kirjoitti vihkoon: Aika kului tosi nopeasti, Ilma oli sopiva. Maa oli halpa. Huone oli hyvä)

KIRSI-MARJA:
 - bunkkeri oli hieno
- Gdansk oli uskomattoman kaunis
- opin arvostamaan Puolaa maana huomattavissa määrin (aikaisemmin ei ollut oikein mielipidettä...)
- mitään katastrofia ei tapahtunut ja asiat ns. sujui
- uusia fb-kavereita ;D

SARI:
- Puolaa ei ole vielä matkailumaana löydetty, hieno Gdanskin kaupunki ja upeita hiekkarantoja, kesällä voisi olla erittäin mukava vierailukohde
- dyynivaellus oli upea kokemus
- tutustuimme mm. sota-ajan bunkkeriin, joka pimennettiin meitä varten sotakoneiden jylistessä päältämme äänten kanssa. Varsin ainutlaatuinen kokemus
- mukavia ja ystävällisiä ihmisiä, kohokohtana itse Lech Walesan tapaaminen yllätysnumerona
- kaikista vastoinkäymisistä huolimatta reissusta selvittiin (Sari kuumeessa su-to, paluulento Gdanskista peruttiin Lufthansan lakon takia, Kirsi-Marja sairastui paluumatkalla...)

Asioilla on yleensä taipumus järjestyä ja meillä oli mukana mukava reipas reissuporukka, joka ei vähästä hätkähtänyt.

Topi, Juuso ja hostperheet (Ola ja Lukazj)

Puolan suunnitelmia ja pusuja

Puolan matkaan enää vajaa kaksi viikkoa, tarkalleen katsottuna 11 yötä. Vaikka olemme hiihtolomalla, koordinaattorilla oli chat-tuokio maanantai-iltana toisten koordinaattorien kanssa. Maanantaina selvisi mm. se,  miten pääsemme lentoasemalta Slupskiin, miten maksamme tulevat kulut Puolassa ja ketä matkaajia saapuu Englannista tapaamiseemme. Meitä todella odotetaan vierailulle Puolaan, kiitos Marta:) Toivottavasti Norwegianin lakko ei tee tepposia matkaajille, onhan ensimmäinen lentokone Oulu-Helsinki -välillä juuri Norwegianin lento. Toivotaan parasta...

Koulullamme oli hiihtopäivä helmikuussa ja myimme hiihtomajalla mm. pusuja ja pillimehuja Comenius-hankkeen rahoittamiseksi. Oli meillä kyllä myytävänä myös muutama pari villasukkia , jotka jäivät viime vuoden tapaamisesta jäljelle sekä pari itse painettua kangaskassia. Loput pusut myydään kuulemma opettajan huoneessa uupuneille opettajille... :)

Olisiko jollakin joku hyvä idea, millä saisimme rahaa myös Italian tapaamiseen? 

Lentoliput on onneksi jo hankittu kaikille Italian matkaajille.

Mukavaa hiihtolomaa kaikille:) 

Terveisin, Sari-koordinaattori

Tapaamisia, chattailua ja työskentelyä

Tänä keväänä ja ensi kesänä on viimeinen rutistus Comenius-hankkeessamme. Tehtävää on vielä paljon ja monia haasteita vielä selvitettänä.

Maaliskuussa hiihtoloman jälkeen on projektitapaaminen Puolan Slupskissa, johon matkaavat koordinaattori Sari, englannin opettaja Kirsi-Marja sekä kaksi reipasta urheilijapoikaa; Juuso 6B- luokalta ja Topi 6A-luokalta. Lentoliput on jo tilattu, paitsi että Helsinki-Gdansk -lennot ehtivät jo peruuntua, joten opeilla on nyt haasteena löytää toiset halvat lennot Helsingin ja Gdanskin välille, sillä Oulun ja Helsingin väli on jo maksettu.... Muutenkin Puolan projektitapaamisen osallistujalista näyttää varsin poikapainotteiselta. Kukaan matkaajista ei muuten ole koskaan käynyt Puolassa:)

Projektissa ongelmana on tällä hetkellä projektirahan riittämättömyys. Saa olla aikamoinen taikuri, jotta kaikki kulut saadaan katettua, ellei sitten keväällä tempaista jonkin rahoituskamppanjan muodossa koko koulun yhteisellä hankkeella tai tapahtumalla. Koordinaattori on taas laittanut hetkeksi omat rahansa myös suoraan sanoen likoon, jotta saadaan hankittua ajoissa kaikille halpoja lentolippuja.

Toukokuussa on viimeinen projektitapaaminen Italian Cerisanossa. Sinne matkaavat iloiset tyttömatkaajat Aino ja Netta 6B-luokalta. Opettajista mukaan ovat lähdössä Sari, Marja ja Mira.

Heti lukukauden alussa Espanjasta saatiin uudet vuosikalenterit projektiimme liittyen, Raahesta oli mukana kaksi kuvaa, toinen Museon rannasta ja toinen Taskun saaresta.

Kuudesluokkalaisten tehtävänä on tehdä ennen Puolan tapaamista esittely Suomen tärkeimmistä turistikohteista ja samoten myös Raahen tärkeimmistä turistikohteista, Mitähän ne sitten lienevätkään? Juuson ja Topin tehtäväksi jää esittää tuotos toisille Puolan tapaamisen yhteydessä ja toimia Suomen lähettiläinä Slupskin kaupungissa, tsemppiä pojille:)

Tokaluokkalaiset ovat lupautuneet toteuttamaan satuprojektia Raaheen liittyen yhteistyössä kutosluokkalaisten ja englannin opettajan kanssa ennen Italian tapaamista. Ideoita vielä kehitellään. 

Koordinaattorilla on myös ollut pari chat-tuokioita eri maiden koordinaattorien kanssa maanantai-iltaisin klo 21-23. 

Kevään aikana tulisi myös julkaista Sea Tunes 2 - CD-levy, mutta tähän koordinaattorilla on jo hyvä idea, jonka ansiosta levystä saadaan varsin kansainvälisen yhteistyön tulos tai tuote.

Toivotaan, ettei eteen tule enää kovin monta ongelmaa.... 

Kommentteja ja kokemuksia Espanjan tapaamisesta

Kommentit on kirjoitettu vauhdikkaalla lentomatkalla Bilbaosta Pariisiin. Lentäjä päätti lentää tuulten mukana kierrelleen ilmavirtauksia ja pikkukoneessa se kyllä todella tuntuikin... Tyttöjä jo välillä hirvitti, kun kone oli aivan kallellaan ja alla oli vaan pelkkää merta.

ANNI:
- kiinnostavia museoita
- mukavia ja erittäin kohteliaita ihmisiä
- välillä turhankin kohteliaita (esim. jalkavaivaisen Emilian kantamista portaissa...:))
- outoja ruokia ja tietenkin paljon hyviäkin

EMILIA:
- ihania ihmisiä, halpaa tavaraa, hyvää ruokaa
- liikaa kävelyä (polvi kipeenä)
- vedenpuhdistamo (tylsää ja ällöä!!!)
- hauska ja mahtava kokemus<3

JOHANNA:
- ;) Taas jälleen kerran upea kokemus!
- Paljon ihania ihmisiä ja upeita ikimuistoisia maisemia
- Omaa "pällistelyaikaa" (shopping time) olisi voinut olla enemmän
- Tällaista kokemusta ei voi rahalla ostaa!

SARI:
- Upeita maisemia; kallioita, unelmien uimarantoja, vuoristoa, kaupunkeja (sekä isoja että pieniä)¨
- Eläintarha vuoristossa, akvaario Santanderissa, "vanha kylä museon lähettyvillä", Euroopan ensimmäisiä kalliomaalauksia, jotka löytyvät myös historian kirjoista
- mereneläviä ~ sea food; syötiin kalmaria, muskels (eli jotain löllöä simpukan sisällä), pieniä valkoista "matoja merestä", verimakkaroita suolessa, papukeittoa... (Välillä oli hyvä ilmoittaa jo olevansa kasvissyöjä)

Tässä vielä lopuksi kuvakimara lähtötunnelmista viimeiseltä illalta ja lähtöaamulta lauantaina. Pääsimme lentokentälle Emilian mukavan hostisän kyydillä (120 km) ja ystävämme Paulino halusi saattaa meidät lentoasemalle asti. Opettajia ei päästetty vieläkään vähällä, sillä keskustelu matkalla käsitteli mm. Espanjan armeijaa, teollisuutta ja taloustilannetta... Matkalla kävimme pikaisesti katsastamassa yllätykseksi maailman ensimmäisen Guggenheim-museon Bilbaossa, upea rakennus.

Lentomatka Bilbao-Pariisi-Helsinki-Oulu sujui nopesti kiirehtien, ja Helsingin lentoasemalla "Pariisin jatkolennolta -tulleita" kuuluteltiinkin jo saapumaan lentokoneeseen. Matkalaukut päättivät jäädä Pariisiin, mutta muutaman päivän päästä kaikki laukut saatiin onneksi jokaisen koteihin. Reissussa sattuu ja tapahtuu, mutta olihan meillä taas reissu! 

MUCHOS GRACIAS! Tuonne olis kiva päästä joskus uudelleen aivan lomailemaan...

Perjantai - Cabarceno Day

Perjantaiaamuna saavuttuamme koululle saimme paljon tavaroita koululta esim.rantapallon, kyniä ja kaikkea siltä väliltä. Opettajat hoitivat reissuun liittyviä viimeisiä asioita ja oppilaat olivat luokassa. Luokassa monet vierailijat soittivat pianoa ja heittelivät rantapallojaan. 

Hetken odotuksen jälkeen lähdimme kohti Cabarceno Wildlife Parkkia. Jo bussista näimme paljon eläimiä, esimerkiksi kirahveja ja sarvikuonoja.Pysähdyimme muutaman eläin-aitauksen luona erikseen. Menimme katsomaan lintuesitystä, mutta se oli jouduttu perumaan kovan tuulen takia. Menimme hetkeksi istumaan kaupan eteen ja Emilia jäi ottamaan kuvia lintujen kanssa. Lounastimme samassa paikassa ja menimme katsomaan vauhdikasta hylje(?)esitystä.

Sen jälkeen lähdimme takaisin kohti Astilleroa. Heti sen jälkeen menimme katsomaan ulkona järjestettyä paikallisen tanssikoulun esitystä. Saimme nähdä monta esitystä,ja tanssijat olivat todella lahjakkaita.

Sen jälkeen meillä oli vapaaaikaa,ja me käytimme sen pyörien kaupungilla ja menimme koteihimme vaihtamaan vaatteet ja muutenkin valmistautumaan viimeisen illan viettoon.Illalla söimme erilaisia paikallisia ruokia. Suurimman osan illasta hyvästelimme uusia mahtavia ystäviämme ja otimme kuvia. Viimeinen ilta tuntui alussa niin kaukaiselta,mutta loppujen lopuksi se tuli aivan liian nopeasti,juuri kun kaikkien kanssa oli tutustunut.

Kirjoittanut Anni 6B

Ja koska myös Johanna ja Emilia olivat kirjoittaneet myös tästä päivästä, niin tässä lisää matkamuisteloita tuolta päivältä:)

Comenius Espanja perjantai 17.10.2104

Tapasimme kaikki muut taas aamulla koululla. Siellä oli vähän hiljasta ja haikea tunnelma. Kaikki tiesivät, että viimeinen yhteinen päivä oli alkamassa.

Lähdimme bussilla Cabarcenon villieläinpuistoon. Se oli hieno paikka! Eläimillä oli hyvät ja isot elinalueet. Karhut olivat suloisia. Nimesimme yhden Jormaksi espanjalaisen kaverimme Jorgen mukaan. Näimme paljon erilaisia eläimiä; seeproja,mangusteja, leijonia, elefantteja, kirahveja ja lintuja. Saimme myös seurata hetken gorillaperheen elämää.

Palasimme lounaan jälkeen takaisin Astilleroon. Tanssikoulun oppilaat esittivät meille muutaman hienon tanssin. Mukana oli tietysti myös espanjalaista flamencoa. Lopuksi yleisökin pääsi tanssimaan Macarenaa koko porukalla. FUN :)

Ennen yhteistä illanviettoa kävimme vielä shoppailemassa viimeisiä tuliaisia. Karkkikauppa oli ihana!

Viimeinen ilta päättyi paikallisten, vieraiden ja hostfamilyjen yhteiseen iltajuhlaan (=itkujuhlaan). Kaikki itkivät, nauroivat ja halasivat toisiaan. Tunteikas ja ikimuistoinen ilta, joka ei unohdu koskaan.

Espanjan mukavat opettajat yhteispotretissa:)

Muchos grazias!

Kirjoittanut Johanna-ope ja Emilia 6B