Perjantai - viimeinen koulupäivä

Tämä olikin hassu päivä - joka minun osaltani alkoi auton kolaroimisella ;o) Onneksi kenellekään ei käynyt kuinkaan ja Fiestan puskuri olikin jo vaihdon tarpeessa...

Konsertti koululla

Aamupäivä meni yhdessä hujauksessa. Tarkoitus oli pitää koululla konsertti, missä koulun kuoro pääsisi laulamaan vieraillemme. Kuoro oli ahkerasti harjoitellut lauluja vieraidemme kotimaista - alkuperäiskielellä, tottakai!

Aloitimme tilaisuuden kuitenkin onnittelemalla synttärisankareita. Samalle päivälle meillä sattuikin olemaan kolme sankaria!

Kuoro lauloi kauniisti ja vieraillamme meinasi "omien laulujensa" kohdalla tirahtaa tippa silmäkulmaan. Lauluista käytiin kädestä pitäen kiittelemässä.  Meidän kuorolaiset opettelivat erittäin hyvin laulamaan mm. puolaksi laulun - jonka sanoista todennäköisesti eivät ymmärtäneet sanaakaan. Mutta lauloivat! 

Spontaani konsertti vieraidemme taholta

James (en) ja Alba (it) päättivät pitää koulun salissa spontaanin pienen konsertin. James oli "himoinnut" päästä kokeilemaan koulun flyygeliä, koska tällaiseen ylellisyyteen harvoin saa tilaisuutta. Mini-konsertti eteni tyyliin "Do you know this song?" - ja siitä se sitten lähti! 

Sarin kotona loppukaffella

Koska suomalainen on vieraanvarainen ja halusimme tarjota jotain, mitä ei turistimatkalla saa... Sari kutsui vierailevat opettajat kotiinsa. Tätä kokemusta suomalaisesta kodista ei saa edes isolla rahalla ;o) 

Koska kyseessä on kuitenkin iso työmaa meille opettajille, oli tämä ihana Sarin järjestämä huoahdushetki ennen kotimatkaa. Samalla tuli hoidettua työhön kuuluvat pakolliset palaverit ja arvioinnit, mikä työ ei välttämättä oppilaille asti näy. Mutta sitä työtä on, uskokaa pois! 

Suomen vierailu sai kaikkiaan äärimmäisen hyvät arvosanat, vaikka niitä tulkitsisi "kukapa kehtaisi haukkua" -suodattimen läpikin. Kaiken kaikkiaan portugalilaisille tuli aika paljon haastetta panna paremmaksi ;o) 

Kunnialla loppuun asti

Kuka uskaltaa sanoa, etteikö suomalaiset olisi hyviä isäntiä? Eräs vieraamme (opettaja) antoikin palautetta, että hän on reissannut Comenius-reissuilla monen monta kertaa. Koskaan hän ei kuitenkaan ole kokemut itseään yhtä tervetulleeksi, kuin täällä Suomessa. Eikö tätä voi jo pitää ihan kehuna? 

HYVÄ ME!!!

Torstaina Jack Sparrowin tahtiin Raahe Salissa ja illalla Miilufantissa

Tytöt odottelemassa konsertin alkamista. 

Konsertti Raahe Salissa

Hyvin nukutun yön jälkeen oli hieman myöhäisempi aamu. Vieraiden annettiin toipua pitkälle yöhen venyneestä Lapin reissusta - tosin koululaisilla koulu jatkui lukujärjestyksen mukaisesti. Aamupäivällä oli kuitenkin luvassa jotain näkemisen ja kokemisen arvoista: Pirates of Carribean -konsertti. 

Ylpeydellä pystyi kertomaan: Kyllä raahelaiset osaavat konsertin pitää!

Puolan ja Portugalin edustajat pääsivät Jack Sparrowin kainaloon. Muiden piti tyytyä vain fanittamaan kauempaa ;o) 

Vierailu Merikadun koululla 

Vieraiden oppilaat ovat hieman vanhempia, kuin Keskuskoulun oppilaat. Siksi kävimme tutustumassa siihen, miten meidän "isot" opiskelevat. Auli-opettaja antoi meille nopean kierroksen koulun tiloissa, minkä jälkeen pääsimme tutustumaan ns. normaaliin oppituntiin. 

Seurasin Alban (Italia) kanssa tekstiilityön tunnin kulkua. Kun kulttuureita vertaa, kaikenlaista huomaa... Alba päätyi iloisen naurunremakan saattelemana esittelemään valmiuttaan tekstiilitöihin jopa reissun päällä. Riemulla ei ollut rajaa, kun minulta löytyi samanlainen setti neulaa ja lankaa... oi tätä yhdentyvää eurooppaa... ;oD 

Illanvietto Miilufantissa Vanhempainyhdistyksen järjestämänä

Vanhempainyhdistys oli järjestänyt upean pitopöydän vieraillemme. Pystyi todellakin sanomaan, että pöytä notkui suomalaisia herkkuja. Ruoka maistui niin vieraille kuin isännillekin erittäin hyvin. Kaunis kiitos vanhempainyhdistykselle!

Ohjelmassa oli myös näytelmä, joka vaati heittäytymistä ja iloista asennetta. Onneksi tästä porukasta sitä löytyy enemmän, kuin tarpeeksi. Komeat naurut kajahtivat ilmoille, kun puskista vedetty näyttelijäkaartimme - tietämättä mihin olivat lupautuneet, suoriutuivat Sade, Aurinko ja Kulkuri -näytelmästä vapaasti suomi-englanti -ohjeiden mukaisesti. 

Saimme myös kuulla kauniin konsertin, joka kirvoitti nuottien vaihtoon ympäri Euroopan. 

Kännykkävertailua, nuottien vaihtamista, hurjia saunakokemuksia ja viestejä kotiin. 

Ilta oli kaikin puolin onnistunut, kiitos ohjelman järjestäjien ja loistavien tarjoiluiden. Tarjolla oli ruuan ja musiikin lisäksi avantouintia ja tietenkin saunomista. Tiettävästi aika moni tätä mahdollisuutta kokeilikin. 

Illan myötä alkoi näkyä varsinkin meidän vierailevien oppilaiden kädessä kännyköitä. Osin lapset pelasivat netin välityksellä toinen toisiaan vastaan pelejä, mutta aika moni näytti jo näpyttävän kotiin viestiä. Pitkä on viikko ollut, vaikka kotia ei ehkä olekaan ehtinyt niin ajatella.

KESKIVIIKKONA Treffit Joulupukin kanssa

Kemin Lumilinna oli eksotiikkaa, mikä on Suomen "must see" -listalla. 

Kemi sinällään ei ehkä ole kaikkein kauneimpia suomalaisia kaupunkeja, mutta lumilinna on näkemisen arvoinen.  Sää oli valitettavan lämmin, joten linna ei ollut kauneimmillaan. Kuten tiedämme, sulava lumi muuttuu harmaan-kellertäväksi - mutta kukaan vieraista ei valittanut, ei todellakaan!

Italian vieraat olivat ihastuneita ympäristöön. Sulavan lumen tippaseminen katosta ei tuntunut lainkaan häiritsevältä. Suomalaiset lähinnä miettivät, että pysyyhän tuo katto ylhäällä - varmasti?

Curlingia olisi voinut kokeilla "hotellin" aulassa. Kukaan ei tehnyt huonevarausta, vaikka oppaamme kovasti yrittikin yöpymismahdollisuutta kaupata. Jäiset swiitit jää-huonekaluineen saivat hiljaiseksi jopa meidän oppilaat - vieraistamme puhumattakaan.

Tytöt eivät oikein innostuneet ajatuksesta yöpyä näin kylmässä paikassa...

Vaikka peti oli kuinka pörröinen, voisi yö tässä sviitissä olla t-o-d-e-l-l-a kylmä. Opas kyllä vakuutti, että varustus on ympäristön mukaan, eikä yöllä kuulemma palele. Viilessä (=pakkasessa) vieläpä nukuttaakin todella hyvin. 

Kappeli. Täällä kuulemma järjestetään ihan oikeita vihkiäisiä ym. Mikä ettei. Kaunis paikka, jolle kuvat eivät tee oikeutta. 

Puolalaiset opettajat valtaistuimella. Tosin nämä rouvat aivan liian lämpimiä ja miellyttäviä ihmisiä jääkuningattaren rooliin ;o) 

Topias ja Sauli osallistuivat innokkaasti vieraiden viihdyttämiseen. 

Jääliukumäki herätti ansaittua huomiota kaikkien lasten keskuudessa. Kävipä sitä pari opettajaakin testaamassa tyyliin "once in the lifetime"

Pallomeri suomalaiseen tyyliin on myös espanjalaisille mieleinen.

Ulkona oleva liukumäki ei jättänyt ketään kylmäksi - osan kyllä jonkin verran märäksi ;o) 

Siinä, kun opettajat pohtivat merellistä pedagogiikkaa, osaavat lapset ottaa elämästä ilon irti: LUMISOTA! 

Matka jatkuu kohti Rovaniemeä

Tiukan lumisodan jälkeen oli bussimatka Kemistä Rovaniemelle jo olennaisesti rauhallisempi. Kaikki saivat mahan täyteen ruokaa ennen lähtöä ja "raitsiilmamyrkytys" Lumilinnassa oli tehnyt tehtävänsä. Osa matkalaisista ehtikin mukavasti ottaa torkut ennen Kemiin saapumista.

Ainoa, mitä kirjoittaja tässä ihmettelee, on porojen puuttuminen. Tavallisesti poroja on ainakin muutama tien laidassa vauhdittamassa liikennettä. Nyt: ei yhtään ainoaa!

Joulupukki meitä jo odottelee...

Jokainen voi tästä tarkistaa, miten pitkä matka on kotiin. 

Matkalaiset Napapiirilla! JII-HAA!

Joulupukki otti vieraat vastaan konkarin tavoin. Ilman sanakirjaakin, hän osasi tervehtiä ja kysyä kuulumisia vierailtamme heidän omalla äidinkielellään. Tehkääpä perässä! Valitettavasti Joulupukin pajasta ei kuvia saa ottaa.

Portugalin opettajat huomasivat heti tilaisuutensa tulleen, kun näkivät moottorikelkkoja. Nämä kelkat löytyivät hotellin vieressä olevan kelkkavuokraamon pihasta. Toivottavasti vuokraamon omistaja ei pistänyt pahakseen, vaikka kelkoilla vähän fiilisteltiinkin. Mainostahan se on tämäkin?

Näihinhän ei tietenkään saisi koskea - mutta kuka voi vastustaa kiusausta? 

Ja sitten syömään...

Tästä matka jatkui takaisin Raaheen. Kotimatka oli äärimmäisen hiljainen. Kaikesta päätellen matkalaiset olivat enemmän kuin tyytyväisiä reissuun. Matkasta jäi hyvä mieli tapaamisesta Joulupukin kanssa. Jokainen sai myös todistuksen - tietenkin omalla äidinkielellään, Napapiirillä vierailemisesta.