maanantai 14. huhtikuuta 2014

Perjantai - viimeinen koulupäivä

Tämä olikin hassu päivä - joka minun osaltani alkoi auton kolaroimisella ;o) Onneksi kenellekään ei käynyt kuinkaan ja Fiestan puskuri olikin jo vaihdon tarpeessa...

Konsertti koululla

Aamupäivä meni yhdessä hujauksessa. Tarkoitus oli pitää koululla konsertti, missä koulun kuoro pääsisi laulamaan vieraillemme. Kuoro oli ahkerasti harjoitellut lauluja vieraidemme kotimaista - alkuperäiskielellä, tottakai!


Aloitimme tilaisuuden kuitenkin onnittelemalla synttärisankareita. Samalle päivälle meillä sattuikin olemaan kolme sankaria!


Kuoro lauloi kauniisti ja vieraillamme meinasi "omien laulujensa" kohdalla tirahtaa tippa silmäkulmaan. Lauluista käytiin kädestä pitäen kiittelemässä.  Meidän kuorolaiset opettelivat erittäin hyvin laulamaan mm. puolaksi laulun - jonka sanoista todennäköisesti eivät ymmärtäneet sanaakaan. Mutta lauloivat! 

Spontaani konsertti vieraidemme taholta

James (en) ja Alba (it) päättivät pitää koulun salissa spontaanin pienen konsertin. James oli "himoinnut" päästä kokeilemaan koulun flyygeliä, koska tällaiseen ylellisyyteen harvoin saa tilaisuutta. Mini-konsertti eteni tyyliin "Do you know this song?" - ja siitä se sitten lähti! 




Sarin kotona loppukaffella

Koska suomalainen on vieraanvarainen ja halusimme tarjota jotain, mitä ei turistimatkalla saa... Sari kutsui vierailevat opettajat kotiinsa. Tätä kokemusta suomalaisesta kodista ei saa edes isolla rahalla ;o) 

Koska kyseessä on kuitenkin iso työmaa meille opettajille, oli tämä ihana Sarin järjestämä huoahdushetki ennen kotimatkaa. Samalla tuli hoidettua työhön kuuluvat pakolliset palaverit ja arvioinnit, mikä työ ei välttämättä oppilaille asti näy. Mutta sitä työtä on, uskokaa pois! 

Suomen vierailu sai kaikkiaan äärimmäisen hyvät arvosanat, vaikka niitä tulkitsisi "kukapa kehtaisi haukkua" -suodattimen läpikin. Kaiken kaikkiaan portugalilaisille tuli aika paljon haastetta panna paremmaksi ;o) 

Kunnialla loppuun asti

Kuka uskaltaa sanoa, etteikö suomalaiset olisi hyviä isäntiä? Eräs vieraamme (opettaja) antoikin palautetta, että hän on reissannut Comenius-reissuilla monen monta kertaa. Koskaan hän ei kuitenkaan ole kokemut itseään yhtä tervetulleeksi, kuin täällä Suomessa. Eikö tätä voi jo pitää ihan kehuna? 

HYVÄ ME!!!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti