MUSEOITA - RUOKAA - TALVIOLYMPIALAISET JA TUTUSTUMINEN GRILLIKOTAAN
Vierailun toinen päivä oli täynnä vilinää ja vilskettä. Jos askelmittari olisi ollut mukana, olisi peruskuntoon vaaditut 10 000 askelta ollut täynnä jo hyvän matkaa ennen puolta päivää.
Aluksi hieman työpajoja koululla
Aamupäivän ohjelmassa meillä oli suomalaisten ihan oman soittimen, kanteleen opetusta. Vieraat pääsivät kokemaan uutta ja ilmeellistä soitantoa Sari Kaurasen rautaisen kokemuksen ohjaamina.
Musiikkiluokka täyttyi nopeasti hurjan hienosta yhteissoitannosta, mihin kaikki pääsivät osallistumaan.
Englannin tiimi.
Espanjalaispojat.
Englantilaispoika, joka ilahdutti meitä rohkaistumalla kokeilemaan Raahen kirkon upeita urkuja.
Oppilaiden musiikkituokion aikana oli opettajilla oma työpaja. Tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa oma kangaskassi. Tällä kertaa annettiin armon käydä oikeudessa, eikä kassia sentään tarvinnut itse ommella.
Koko projektin johtajakin sai essun päälle ja painovärejä näppeihinsä.
Espanja - Englanti - ja Puolan leidit
Espanjalainen tyylinäyte.
Portugalin tiimin tyylinäyte.
Helena huokaisee onnistuneen tuokion päätteeksi. Seuraavana oli kuitenkin tulossa oppilaiden intoa hersyvä ryhmä toteuttamaan samaa työpajaa. Nyt oli opettajien aika musisoida.
Seuraavaksi tutustuminen Raaheen museoiden kautta. Eilinen kiertoajeluhan tutustutti enemmän ympäristöön. Nyt oli kulttuuri-pläjäyksen vuoro. Aluksi matka vie kohti rantaa...
Kokoontuminen koulun pihalla tasan klo 11 - eikä minuuttiakaan myöhemmin. Englannin reissulla meinasi aikataulut venyä erilaisten kulttuurien aikatulkintojen takia. Kun suomalainen sanoo tasan klo 11, se on sitten tasan klo 11 - mieluummin jo 10:45. Viikon aikana onnistuimme varsin tehokkaasti opettamaan tämän suomalaisen aikataulutulkinnan vieraillemme. Tästä kehkeytyikin eräänlainen vitsi vieraidemme kesken ;o)
Raahe osoitti oman voimansa ja tervehti vieraita hyvin voimakkaalla ja erittäin kylmällä tuulella. Vaikka vieraat ovatkin kaikki rannikkokaupunkien asukkaita, tämä pohjoinen kylmä viima sai vieraat kaivautumaan vaatteiden sisään - toisin, kuin suomalaiset oppilaat takana...
Paulinon organisoima pieni piirileikki museon pihalla. Näin saadaan ihmiset lähentymään toisiaan ja murretaan mahdollisia raja-aitoja.
Seuraavaksi hyytävän tuulen saattelemina kohti kaupungintaloa.
Kaupungintalolla oli meitä vastaanottamassa kaupunginjohtaja Kari Karjalainen. Hän kertoi paitsi Raahen kaupungista, myös omassta työstään "virkamiesjohtajana". Tämä on hieman erilainen systeemi, kuin monessa muussa maassa. Monissa maissa kaupungin johtohenkilöt valitaan vaalien avulla. Tästä erilaisesta tavasta johtaa kaupunkia virisi ihan mielenkiintoisia kysymyksiä ja keskustelun tynkää.
Jos suomalaisia pidetään "kännykkä-kansana", niin osaavat ne muuallakin maailmassa!
Projektin johtajan ominaisuudessa Paulino piti pienen puheen ja antoi Karjalaiselle pienen muisto-esineen kiitokseksi tästä tutustumisesta.
Kotiin viemisiksi jokainen sai silmalasien puhdistamiseen sopivan pyyhkeen Raahe-aiheisena tietenkin.
Seuraavaksi patsaspuiston läpi kohti makasiinimuseota. Pitäähän se Raahen erikoisuus, vanha sukelluspuku nähdä!
Ja täällähän se oli meitä odottamassa. Opas piti meille mukavan, tosin hyvin pikaisen kierroksen museossa. Wanhan herran näkeminen oli vieraillemme hämmästyksen paikka. Tästä herrasta on takuulla satoja kuvia ympäri Eurooppaa ihmelteltävänä.
Alba ei oikein tiennyt, kuinka olisi suhtautunut hylkeeseen. Mukava juttu oli, että sitä sai vapaasti silittää. Monet olivat kuvitelleet hylkeen olevan "nappanahkaa". Yllätys olikin suuri, että hylje olikin karvainen otus. Alba lopulta voitti pelkonsa otusta kohtaan ja nappasi sille pusun jäähyväisiksi!
Ruokaa ja näköaloja Hai Longissa - pitäähän meidän Tornitalossa käydä syömässä kiinalaista ruokaa suomalaiseen tapaan buffetista. Englannissa söimme hyvin usein keksejä, joten Suomessa syötiin sitten koko ajan buffet-ruokaa.
Jotta vierailla ei olisi ollut liikaa ylimääräistä aikaa, oli seuraavaksi vuorossa talviolympialaiset - vaikka lumi olikin meille kepposen tehnyt. Vieraamme olivat kovasti odottaneet "kunnon talvea", mutta aina ei saa mitä haluaa - ei edes tällä kertaa.
Olympialaisten väsyttämille vieraille oli järjestetty Helenan kotona perinteinen suomalainen grilli-ilta kodassa. Luvassa oli makkaraa, muurinpohjalettuja sekä erittäin hyvää ja iloista seuraa!
Suomalaiset muurinpohjalätyt olivat mieleen. Portugalin tiimin Cristine innostui itsekin kokkaamaan avotulella. Hän muuten lainasi koululta pyöränkin, jolla hän viuhtoi pitkin Raahea tutustumassa alueeseen. Kävipä Cristine kokeilemassa myös luistelua jäähallilla.
Suomalaiset maut tulivat tutuksi erilaisten mehujen, hillojen ja sinapinkin muodossa. Ketsupit ovat sen verran kansainvälistä ruokaa, ettei niissä juurikaan eroja ole. Mutta sinappi herätti mielenkiintoa.
Portugalin ja Puolan vahvistuksessa oli kasvissyöjiä. Heille aivan uusi kokemus oli soijamakkara! Lievää epäuskoisuutta kasvoilla, mutta se ei pelaa joka pelkää! Ei muuta, kuin makkara vartaaseen ja edelleen suuhun. Hyvää oli ;o)
Jaa-ha. Tätä siis lämmitetään ensin...? Ja tämä on varmasti soijaa, ei mitään eläintä?
Hieman epäuskoista... "Minä syön makkaraa? Elämäni ensimmäisen kerran..."
"Hyvää tämä on!" Ja Sari kannustaa kokeilemaan"
Helena oli osannut valita parasta mahdollista suomalaista makkaraa. Nyt vältettiin tarjous-lenkki-hyllyt ja tarjottiin vieraillemme parasta, mitä on. Jätettäköön se arvoitukseksi, mitä makkaraa syötiin...
Suomalaista sinappia ja makkaraa parhaimmillaan.
Helenan grillikota lämminhenkisen isäntäparin ja mahtavan tarjoilun myötä teki vaikutuksen vieraisiimme ja tarjosi ainutlaatuisen kokemuksen. Kiitos Helenalle tästä!
Aika oli päättää tiistai-ilta ja suunnata takaisin majapaikkaan. Seuraavana aamuna olisi lähtö Kemin lumilinnaan ja edelleen Rovaniemelle Joulupukkia tapaamaan.
