Vilman ja Ellan terveiset Newcastlen reissun jälkeen:)

Vilman terveiset reissun jälkeen:

Hyvää oli:
1. Kiltti perhe
2. Kaunis kaupunki ja erillainen kouluviikko
3. Olen oppinut enkkua
4. Marine School oli hieno
5. Sain tutustua uusiin ihmisiin.

Vähän rasittavaa oli:
1. Piti puhua enkkua koko ajan
2. Matkaväsymys
3. Turvatarkastukset...

t. Vilma

Ellan terveiset reissun jälkeen:

Oli kiva reissu ja voisin lähtä uudestaankin!

Kivaa oli:

1. Sai maistella eri maiden ruokia.

2. Retket oli hyvin järjestettyjä ja mielenkiintoisia.

3. Sai uusia eri maalaisia ystäviä.

4. Lauantaina sai levähtää ja shoppailla,

Vähän rasittavaa oli:

1. Se, että piti mennä yöllä perheisiin oli hieman jännittävää.

2. Lounas boksit olivat vähän pieniä.

3. Folk musiikki konserttiin olisin voinut jäädä loppuun asti.

4. Perheen kanssa olisi ollut kiva käydä ulkoilemassa tai olla ulkona.

Kiitos kivasta reissusta mulla oli kivaa! :)

t. Ella

Sunnuntaina aikainen herätys!

Kello 04:00 paikallista aikaa, olimme kaikki reippaana pakkaamassa kamppeita taksiin. Oli aika lähteä kotia kohti. Edessä oli kaikkiaan neljä lentoa: Newcastle - Amsterdam - Helsinki - Oulu. Kaikki lennot tosin niin lyhyitä, että ehdimme suunnilleen nousta ja laskeutua.

Onneksi lennon aikana ehti aina torkahtaa. Tosin tätä mahdollisuutta taisivat matkan ryydyttämät opettajat hyödyntää huomattavasti enemmän. Ellalla ja Vilmalla ei tuntunut matkaväsymys vaivaavan. Kai se on sitten se nuoruus?

Newcastlen lentoasema on onneksi pieni, joten oikea terminaalikin löytyi helposti. 

Nyt lähdetään! Vilma ja KLM-kone.

Sari ja Ella. 

Melkein viimeinen lento lähdössä. Kohta kotona! 

ONNELLISESTI KOTONA JA HETI SYYSLOMALLE!

Keskiviikona aamupäivä meni meripoikia ihastellessa

Keskiviikon vesisateessa pääsimme tutustumaan kouluun, missä merimiehet opiskelevat. Aluksi saimme luennon kylmäshokin vaaroista. Eli miten kylmä vesi vaikuttaa ihmiseen ja miten keho siihen automaattisesti reagoi. Mielenkiintoinen luento ja luennoitsija oli hauska. Pienet draama-vedot välissä auttoivat lapsiakin kiipeämään kielimuurin yli.

Aluksi oli selvitetty meidän mahdollisuutta päästä kokeilemaan pelastautuminta lautalle. Koululla on 4 metriä syvä "merikylmä" allas, mihin sai aikaan isoja aaltoja, kovaa meteliä, pimeyttä ja sadetta. Olosuhteet olivat hyvin "myrskymäiset" eli rehellisesti sanottuna pelottavat... No, me emme vakuutusten takia altaaseen päässeet, mutta pääsimme seuraamaan esitystä pelastautumisesta. Se oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Meille myös näytettiin pelastusliivien toimintaperiaate, näkyvien heijastimien muodostaminen, kaverin lämmittämistä kylmässä vedessä ym. Nyt myös tiedämme, miten lautan periaatteessa pitäisi toimia ja miten sillä liikutaan.

Toivottavasti ei kuitenkaan ikinä tarvitse näitä tietoja tosielämässä hyödyntää...

 

Jännitys tiivistyy... mitä meille on luvassa? 

Pojat vetivät märkäpuvut päälle ja pomppasivat hyytävään veteen. 

Aluksi saimme mallia siitä, miten päästään liikkumaan vedessä pelastusliivien avulla niin, että energiaa kuluu mahdollisimman vähän. Tällä systeemillä myös huonommassa hapessa olevan kaverin saa pysymään mukana. 

Näin saadaan muodostettua "yksi iso heijastin", joka hätätilanteessa on helpompi pelastusyksiköstä havaita, kuin yksittäinen kelluja.Tähän muodostelmaan saataisiin keskelle kaveri lämmitettäväksi, mikäli kylmä alkaisi tehdä tehtäväänsä. Ja kuten ohjaaja huomauttikin, eihän se porukassa pelotakaan yhtään niin paljon!

Valitettavasti me emme päässeet kokeilemaan lautalle kiipeämistä. Vaikka se näillä pojilla onnistui enempi epäröimättä, jäntevästi ja notkeasti, en oikein usko sen käytännössä olevan ihan noin helppoa. 

Sen lisäksi, että saimme nähdä hommat valot päällä, saimme nähdä, millaista on "tositilanteessa". Jo pelkästään orrelta katsominen alkoi pelottaa, kun altaassa puski metriset aallot, sadetta, tuulta ja pimeää kaikilla mausteilla. Ja ne pojat vain polskivat seassa! 

Lauantaina vapaamuotoisempaa ohjelmaa

Host-perheet olivat järjestäneet tytöille mukavaa ohjelmaa koko päiväksi.

Ella ja Sari tapasivat klo 12 yhden monumentin kohdalla ja suunnistivat askeleessa kohti St. James Parkia Englannin liigan jalkapallo-otteluun Newcastle-Liverpool. Tunnelma oli aivan uskomaton upeilla paikoillamme alanurkassa katsomoa!!!! Voitte kuvitella ehkä 51 750 katsojan laulun, huudon ja hurrauksen omalle joukkueelleen ja Gerrard, Suárez ja Rémy pelaavan siinä 50 metrin päässä meistä... Kylmänväreet meni Sarilla ainakin koko pelin ajan iholla, sen verran futishuumaa oli tarjolla "vanhalle jalkapalloilijalle". Hieman vilunväristyksiä aiheutti kaikille myös Liverpoolin katsomossa räjähtänyt pommi ja punaiset savupommit, mutta kaikesta selvittiin...

Lopputulos 2-2 oli hyvä kaikkien kannalta yleisön valuessa kohti kaupungin katuja.

 

Kirsi-Marja löysi itsensä Hadrianin muurin tornista, joka sijaitsee Tyne-joen rannalla. Luvassa oli hienoja näkymiä, ahtaita käytäviä ja vaarallisen jyrkkiä portaita. Lisäksi kirjakauppaa ja muuta mielenkiintoista ;o) 

Täällä kuulemma kummittelee. Enkä yhtään ihmettele, että tällaisia juttuja on liikenteessä. Onhan tämä vähän ankea paikka. Jos valot sammuisivat, voisi hätä tulla. 

Kuninkaan sali, missä ei henkilökuntaa paljon näkynyt. Jopa pääsymaksun maksaminen oli haasteellista, koska henkilökunta täytyi etsiä takahuoneesta. No, siellä oli se jalkapallopeli kesken - eihän silloin töitä ehdi tekemään ;o) 

Perjantain ohjelmaa

Perjantaina menimme bussilla Keski-Englantiin, luvassa oli vaelluspäivä upeissa maisemissa. Jos olet joskus seurannut sarjoja Sydämen asialla,  Emmerdale tai Late Lammas, voit kuvitella perjantain maisemat mielessäsi.

Ella: Tänään käytiin nummilla vaeltamassa, siellä oli paljon lampaiden ja lehmien... kröhöm... jätöksiä. Eilen illalla käytiin edpanjalaisessa ravintolassa ja sen jälkeen mentiin folkmusiikkikonserttiin ja väliajalla tuli mummo ongelmia... mutta ei siitä sen enempää. Tänään on vielä koululla food market ja lopputanssit. Huomenna menen Sarin, Elisabethin ja hänen isän kanssa katsomaan jalkapalloa Newcastle-Liverpool. Kotiin on ikävä vähän, mutta pian onneksi nähdään!!!  - E

Vilma: Liian paljon mäkiä, liian paljon lampaita ja LIIAN PALJON KAKKAA!!! XO

Vilma maistelee vaeltajille tarkoitettua minttua. Siitä kuulemma saa voimia?

Ella ja ammu, joka vain tuijotti vastaan. 

Sari pääsi näppärästi yli vaeltajille tarkoitettuja portaita myöten. Nämä aidat on rakennettu entisen Hadrianin muurin osista. Vanha kunnon muuri on siis nykytermein ilmaistuna kierrätetty uusiokäyttöön. 

Matkalaiset upeissa maisemissa. 

Emmerdalen maisemissa. Lampaat eivät meistä välittäneet. Kai ne olivat tottuneet matkustavaisiin? 

Täällä päin lampailla on hassu pitkä häntä. 

Maisemien lisäksi meillä oli tiukkaa urheiluakin reitillä. Pari nousua näytti käyvän osalla porukasta suorastaan ylivoimaiseksi. Mutta kaiken kaikkiaan jokainen pääsi perille. 

Kakkaa - siellä oli sitä itseään ihan väistellä asti! 

Lampaita varten oli järjestetty näppäriä kulkuaukkoja aitoihin. Ehkä aitojen tarkoitus oli enemmänkin pitää siis lehmät ja hevoset omilla laitumillaan? Lampaat olivat "vapaita sieluja"... ;o) 

Vaeltamisten jälkeen opettajat lähtivät vielä suunnittelupalaveriin. Illalla oli vuorossa Food Market, eli eräänlaiset nyyttikestit. Makuja oli tietenkin eri puolilta Eurooppaa. Lisäksi paikalla oli kansanmusiikkia soittava bandi, joka järjesti meille hikiset hyppelyt. Mutta olihan meillä lystiä!

Suomalaisten karu mutta toimiva maistiaispöytä. Alla nyyttikestipöytä englantilaiseen tapaan. Yllä kuva alkavasta tanssista. Jostain syystä pistin merkille, että oppilaiden asu oli aavistuksen vapaampi näin ilta-aikaan. Ei näkynyt koulupukuja, kukaan ei tuijottanut paidan ylintä nappia, kravatin solmua eikä mekon pituutta.

Torstaina Durhamissa katedraalissa, Harry Potterin tunnelmissa ja ja ja...

Aamulla käytiin retkellä Durhamissa. Kaupunki on mahtava, keskiaikaisine shoppailukatuineen. Putiikkia putiikin perään hämmästyttävän kauniissa ympäristössä, auringon paisteessa.

Täällä olivat opettajat tänään lakossa. Mutta comenius-opettajat tekivät meidän kanssa täyden työpäivän. Kiitos siitä heille. Kivan päivän olivat saaneet kasaan.

Kävimme nykyisin katolilaisessa Durhamin katedraalissa ja saimme monipuolisen tietopaketin kaupungin ja katedraaliin historiasta. Kyseisissä tiloissa on muuten kuvattu Harry Potteria...

Comenius-oppilaat eri maista Portugalista, Espanjasta, Italiasta, Englannista, Puolasta ja tietenkin Suomesta. Meitä oli aikamoinen joukko.

Ella, Vilma ja englantilainen postilaatikko

Suomalaisten ja puolalaisten delegaatio reissussa:)

                                                                         Elisabet ja Ella

Durhamin katedraalin ovenkahva. Ihan massiivinen taideteos. Tuollaisia ei taida enää olla kaupan? 

On vähättelevää sanoa, että tämä kaupunki oli kaunis. Se oli upea! 

Torstaina oli opettajilla lakko. Satuimme sopivasti seuraamaan kollogoiden mielenosoitusta. Mielenosoituksen materiaalia lähti meidän matkalaistenkin mukaan ;o)

Paikka, jossa kuvattiin Harry Potterin kohtaus, missä Hedwig lähtee lumipyryssä lentoon kauas jonnekin... tuolloin paikalla oli suuremman kapasiteetin lumikoneet takaamassa myrskyn tuntua. Tällä kelillä ajatus tuntui aika kaukaiselta. 

Illalla oli luvassa illallinen espanjalaisessa ravintolassa niin lapsille kuin opettajillekin. Tämän jälkeen kansanmusiikkikonsertti stand-up-komiikalla vedettyine juontoineen. Paikka oli henkeäsalpaavan kaunis!

Kirsi-Marjalla ja Ellalla tuli mummo-ongelma, mikä aiheutti olennaisia ongelmia pitää naama peruslukemilla :DDDD

Takaisin hotellille siltoja kävellen, kauniissa ja tällä hetkellä pimeässä Newcastlessa.

Pascal, Manuela ja Marica Portugalista

Mummo-vessa... :) :) :)

Millenium -silta on Newcastlen ylpeys - ja on se sen verran hieno, että saa siitä ylpeä ollakin! 

Konsertin väliajalla.