Aluksi oli selvitetty meidän mahdollisuutta päästä kokeilemaan pelastautuminta lautalle. Koululla on 4 metriä syvä "merikylmä" allas, mihin sai aikaan isoja aaltoja, kovaa meteliä, pimeyttä ja sadetta. Olosuhteet olivat hyvin "myrskymäiset" eli rehellisesti sanottuna pelottavat... No, me emme vakuutusten takia altaaseen päässeet, mutta pääsimme seuraamaan esitystä pelastautumisesta. Se oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Meille myös näytettiin pelastusliivien toimintaperiaate, näkyvien heijastimien muodostaminen, kaverin lämmittämistä kylmässä vedessä ym. Nyt myös tiedämme, miten lautan periaatteessa pitäisi toimia ja miten sillä liikutaan.
Toivottavasti ei kuitenkaan ikinä tarvitse näitä tietoja tosielämässä hyödyntää...
Jännitys tiivistyy... mitä meille on luvassa?
Pojat vetivät märkäpuvut päälle ja pomppasivat hyytävään veteen.
Aluksi saimme mallia siitä, miten päästään liikkumaan vedessä pelastusliivien avulla niin, että energiaa kuluu mahdollisimman vähän. Tällä systeemillä myös huonommassa hapessa olevan kaverin saa pysymään mukana.
Näin saadaan muodostettua "yksi iso heijastin", joka hätätilanteessa on helpompi pelastusyksiköstä havaita, kuin yksittäinen kelluja.Tähän muodostelmaan saataisiin keskelle kaveri lämmitettäväksi, mikäli kylmä alkaisi tehdä tehtäväänsä. Ja kuten ohjaaja huomauttikin, eihän se porukassa pelotakaan yhtään niin paljon!
Valitettavasti me emme päässeet kokeilemaan lautalle kiipeämistä. Vaikka se näillä pojilla onnistui enempi epäröimättä, jäntevästi ja notkeasti, en oikein usko sen käytännössä olevan ihan noin helppoa.
Sen lisäksi, että saimme nähdä hommat valot päällä, saimme nähdä, millaista on "tositilanteessa". Jo pelkästään orrelta katsominen alkoi pelottaa, kun altaassa puski metriset aallot, sadetta, tuulta ja pimeää kaikilla mausteilla. Ja ne pojat vain polskivat seassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti