Torstaiaamuna osa meistä sai nukkua hieman pidempään. Sari laittoi kellon soimaan aikaisin aamulla ja veti lenkkitossut jalkaansa. Aamulenkki heräävässä Espinhon kaupungissa rantaa pitkin oli mielenkiintoinen. Iloisia lenkkeilijöitä (Bom Dia!), kulkukoiria, surffaajia, mummoja lykkäämässä perinne-essut päällä kottikärryjä kohti kalastajien veneitä jne. Aamukeskustelu paikallisen koiranomistajan kanssa päättyi yhteisymmärrykseen ja mies päätti lähteä hakemaan tuoreita kaloja kalastajien veneeltä...
Aamulla bussi vei meidät Portoon ja pitkin sokkeloista tietä Grahamsin viinikellareille. Viinihän on portugalilaisille perinnejuomaa siinä missä maito meille suomalaisille. Väitän silti, että suomalaiset tavat ovat paljon terveellisempiä. Tutustuimme Graham'sin portviinejä valmistavan perheen historiaan ja huikeisiin viinikellareihin. Maassa maan tavalla.
Näkymät viinikellareilta olivat henkeä salpaavan kauniita, tuolla olisi voinut viettää pienen päiväkahvihetken, mutta matka jatkui kiireellä eteenpäin...
Menimme kävellen läpi kapeiden ja mäkisten pikkukatujen kohti siltoja, jokivartta ja juuri edellisellä viikolla avattua Discovery Museoa. Discovery museossa oli edellisenä päivänä vieraillut Portugalin pääministeri ja meidän yllätykseksi paikalla oli tuona päivänä Portugalin televisio kuvaamassa ohjelmaa uudesta museosta. Pääsimme siis paikallisiin uutisiin:)
Tämä on yksi uskomattomimmista museoista missä olen koskaan käynyt. Menimme veneellä jokireittiä talon sisällä läpi löytöretkeilijöiden maaailman. Välillä niskaamme tuli sumua, välillä vesipisaroita äänitehosteita unohtamatta. Uskomaton paikka. Lisäksi meitä opasti eri tiimien omat löytöretkeilijät draama-asuissa.
Oppilaat menivät junalla Espinhoon, missä heillä oli mm. Zumba-tunti, Niko pääsi ainakin ihastuttamaan tanssitaidoillaan. Opettajat jatkoivat iltaa Portossa finaldinnerin muodossa, lautasella oli kaloja, jotka katselivat syöjäänsä surullisesti.... Annastiinalle maistui hyvin, mutta Sari jätti syömisen kahteen kalaan. Sinikka teki leikkisästi sulhaskauppoja... Opet olivat hotellilla vasta yöllä kahden aikaan myöhästyttyään junasta, joten jalat olivat aika puuteria. 22500 askelta päivässä ja oli kiva rojahtaa sänkyyn...
Iltanäkymä kauniista Porton kaupungista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti